Niinkuin pääotsikkokin jo kertoo tykkään tehdä päätöksiä. Niiden tekemistä kritisoi alituiseen läheiset ystävät ja niitä teen lähes joka asiaan liittyen ja joka päivä tietenkin! Suurin asia joita päätökseni kuitenkin koskevat on tietenkin miehet! Nuo ihanat ja vihattavat otukset, jotka saa sukat pyörimään jaloissa, hermot kiristymään ja pikkuhousut kastumaan... Ja minä kolmeakymppiä lähestyvä sinkkupuuma koen nuo tunteet, jos en joka päivä, niin ainakin joka viikko. Ja juuripa nuo tunteet saavat aikaan ihanat ja erittäin järkevät päätökset, joita sitten kärsimättömän luonteeni kera yritän noudattaa..
Siksipä päätin ikäänkuin päiväkirjan muodossa alkaa kirjoittaa niitä tänne, jakaakseni niitä muiden kanssa ja tietenkin muistellakseni itse jokaista niitä. Jospa jostain päätöksestä onkin hyötyä.

maanantai 1. helmikuuta 2010

On tää vaan rankkaa..

Viikko hurahti ja tässä sitä taas ollaan..työn touhussa! Nautin viime viikolla useasti ihanani seurasta ja sain puuhailtua kaikkea muutakin mukavaa. Mutta tää viikonloppu muutti nyt kaiken. Nyt se tapahtu, ensimmäinen riita. Mieli on apea ja väsyny. Päätettiin sitten selvittää asioita huolella humalassa joka oli niiiiin huono asia! Musta tulee tunnetusti humalassa aina äärettömän kärkäs ja sitäpä olin myös nyt. Keskustelu alkoi mustasukkasuudesta ja lopulta ajautu siihen minkälaisia oikeuksia meillä on toisiamme kohtaan. Ei minkäänlaisia ilmeisesti. Molemmat on täysin nauttinu tästä tän jutun rentoudesta ja nyt mentiin liian herkälle alueelle. Minähän painelin itku silmässä kotiin kuppilasta ja kaduin lähtemistä heti sillä sekunnilla kun pääsin ulos! Asioita puitiin muutamaan otteeseen puhelimessa ja loppujen lopuksi ihan hyvällä tuloksella. Kuitenkin yön jouduin olemaan yksin ja seuraava näkeminen siirtyy olosuhteiden pakosta useiden viikkojen päähän. Hianoa!! Kuitenkin huomasin tässä vastakkaisen sukupuolen edustajassa myös aikas mielenkiintoisia ja hyvinkin ärsyttäviä piirteitä. Ensi viikolle oonkin tehnyt nyt päätöksen, jotta pistän ton suhteen hetkeks taka-alalle ja otan rennosti tän kaiken suhteen! Pakko miettiä että jaksaako tällasta vaikeutta, vaatiiko mun luonne sellasta kuitenkin? Taidan olla luonteeltani masokisti...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti