SO SO hard

Raskas viikonloppu takana.. mua on nyt todenteolla koeteltu..joka suunnalta on tullu mielipiteitä mun ja Ihanan suhteen.. kahteen viikkoon ei olla nähty ja perjantaina kun oli tarkotus nähdä niin aikataulut oli liian tiukkoja jotta ei onnistunut. Viimesen 2 pvän aikana mulle on siis kerrottu että mun Ihana on toisen naisen kanssa, Ihana ei ansaitse mua, se ei ole mulle se oikea yms.. No mun Ihana ei ole ollut toisen naisen kanssa, ja ehkä se ei ole mulle se oikea mutta katson silti loppuun asti.. tällä hetkellä oon henkisesti niin väsynyt. Ihanan kanssa asiat kuitenkin kohtalaisen ok,kaikesta huolimatta. Ja nämä ihmiset jotka puhuvat palturia ovat Ihanan ystäviä ja lisäks jokaisella on jotain takaa-ajatuksia mun suhteen. Mahtavaa! tai siis ei! Niin kova ikävä Ihanaa että mun sydän pakahtuu.. mutta tää kaikki saa vaan mut ajattelemaan että olisko sittenki parempi ilman ketään. Ei tarttis murehtia ja kuluttaa energiaa miettimiseen :(

Huomenna hyvästit

Nyt se sitten koittaa..kuukauden tuskallinen ero. Huomenna hyvästellään toisemme hetkeks ja sitten alkaa tuskallinen aika. Eka viikko menee pelkästään surkutellessa ja ikävöidessä,sen jälkeen jo alkaa helpottaa. Mutta mitä jos mä unohdankin Ihanan kokonaan?? Voiko sillai tapahtua.. Toivotaan ettei.. Mut joo ihanaa nähdä vielä huomenna,pitää antaa Ihanalle jotain minkä takia tulla takas kotiin ;)

On tää vaan rankkaa..

Viikko hurahti ja tässä sitä taas ollaan..työn touhussa! Nautin viime viikolla useasti ihanani seurasta ja sain puuhailtua kaikkea muutakin mukavaa. Mutta tää viikonloppu muutti nyt kaiken. Nyt se tapahtu, ensimmäinen riita. Mieli on apea ja väsyny. Päätettiin sitten selvittää asioita huolella humalassa joka oli niiiiin huono asia! Musta tulee tunnetusti humalassa aina äärettömän kärkäs ja sitäpä olin myös nyt. Keskustelu alkoi mustasukkasuudesta ja lopulta ajautu siihen minkälaisia oikeuksia meillä on toisiamme kohtaan. Ei minkäänlaisia ilmeisesti. Molemmat on täysin nauttinu tästä tän jutun rentoudesta ja nyt mentiin liian herkälle alueelle. Minähän painelin itku silmässä kotiin kuppilasta ja kaduin lähtemistä heti sillä sekunnilla kun pääsin ulos! Asioita puitiin muutamaan otteeseen puhelimessa ja loppujen lopuksi ihan hyvällä tuloksella. Kuitenkin yön jouduin olemaan yksin ja seuraava näkeminen siirtyy olosuhteiden pakosta useiden viikkojen päähän. Hianoa!! Kuitenkin huomasin tässä vastakkaisen sukupuolen edustajassa myös aikas mielenkiintoisia ja hyvinkin ärsyttäviä piirteitä. Ensi viikolle oonkin tehnyt nyt päätöksen, jotta pistän ton suhteen hetkeks taka-alalle ja otan rennosti tän kaiken suhteen! Pakko miettiä että jaksaako tällasta vaikeutta, vaatiiko mun luonne sellasta kuitenkin? Taidan olla luonteeltani masokisti...